Team Tenkanen

Aloitin talven lajitreenit joulukuun alussa Kanarialla osallistumalla Las Palmasissa järjestettyyn treenikisaan. Vaikken opintojeni takia tällä kertaa päässyt viikoa pidemmäksi aikaa, oli treenipäivät erittäin onnistuneita. Pääsimme purjehtimaan niin kevyttä tuulta mainingissa kuin myös hieman hengauskeliä. Majoituksen jaoin muiden suomalaisten tyttöjen kanssa, mikä oli kivaa vaihtelua.

Seuraavan kerran pääsin vesille heti uudenvuoden jälkeen, taas Las Palmasissa. Pidimme ruotsalaisen Josefinin kanssa ensin seitsemän päivän leirin ja sen jälkeen osallistuin jälleen seuran järjestämään treenikisaan. Treenaamassa oli myös paljon muita mm. Suomen junnuja ja paljon tanskalaisia. Tällä kertaa tuuli oli pääasiassa kevyttä, mutta maininkia oli välillä paljon. Tämä oli varmasti hyvää treeniä Santanderia ajatellen. Kisassa purjehdimme vaihteeksi poikien kanssa yhdessä, mikä teki kisaamisesta vielä tiukempaa.

Vika leiri pidettiin tammi-helmikuun vaihteessa Teneriffalla. Aluksi treenasimme kolmisteen Josefinin ja teneriffalta kotoisin olevan, espanjan kärkipurjehtijan Alician kanssa. Etenkään eka treenipäivä ei olisi voinut olla hienompi. Saimme nauttia koko treenin ajan hienoista sateenkaarista ja näimme muutamia valaitakin ihan parinkymmenen metrin etäisyydeltä. Ekojen treenipäivien jälkeen treeneihin tuli mukaan myös espanjan junnuhuippuja. Vikana päivänä meitä oli vesillä jopa 20 radialia ja etenkin osa pojista oli todella kovatasoisia. Hyvät treenikisat saatiin aikaseksi 🙂 Tenerifalla päästiin treenaamaan myös hyvin erilaisissa olosuhteissa. Tuuli kovaa ja kevyesti, maalta ja mereltä.

Nyt hieman yli viikon Suomessa oleskelun jälkeen alkaa jo tehdä mieli päästä taas vesille. Seuraavalle reissulle lähden heti ensimmäinen päivä maaliskuuta, kun lähden ajamaan kohti Palma de Mallorcaa.

Kuvissa Josefinin valmentajan Danielin ottama kuva minusta Teneriffalla ja Alician valmentajan Royn ottama kuva valaista, taustalla näkyy myös hieman sateenkaaresta 🙂

 

-Tuula

Vuosi 2013 oli yksi elämäni parhaista. Paljon treeniä, paljon purjehdusta ja loistavia tuloksia. Mikäs sen mukavampaa, kuin tehdä asioita, joista kaikista eniten nauttii. Kauteen mahtui kuitenkin yhdet todella huonot MM-kisat Kiinassa. Samalla ne olivat kauden viimeiset kilpailut. Vene ei kulkenut, tulokset olivat surkeita ja mikä pahinta se ei tuntunut haittaavan minua. Erittäin kilpailuhenkisenä ihmisenä koin tämän huolestuttavana asiana.

Talvi tuli ja suunnitelmat sekä tavoitteet olivat taas asetettu korkealle. Olin päättänyt olla pidemmän jakson suomessa erittäin hektisen kauden jälkeen. Suoritin opintoja eteenpäin, mutta arki pyöri silti treenien ympärillä. Tuula lähti yksin reissuun Kanarialle, lähti toisen kerran Kanarialle, mutta minulla ei ollut minkäänlaista kaipuuta vesille. Samaan aikaan treenasin suomessa, mutta intohimo oli kadonnut jonnekin matkan varrella. Alkoi tuntua siltä, että suoritin elämääni. Käytin valtavasti ajastani ja energiasta valmistautuessani kauteen, joka ei innostanut minua samalla tavalla, kuin ennen.

Unelmat menestymisestä ja siihen vaadittava työmäärä eivät mielessäni enää kohdanneet. En kokenut unelmia purjehduksen saralla enää kaiken sen työn ja kontrollissa elämisen arvoiseksi. Tuntui, että se osa elämää tietyllä tavalla alkoi olla nähty. Olen purjehtinut Radialilla jo vuodesta 2007 asti. Se on pitkä aika elämästä ja koko sen ajan olen pyrkinyt paremmaksi urheilijaksi, mutta samalla myös pudottamaan painoani, vaihtelevalla menestyksellä. Jatkuva kontrolli harjoittelun ja ravinnon osalta on välttämätöntä, mutta erittäin raskasta, erityisesti henkisesti. Harjoittelu ja nukkumaan meneminen nälkäisenä ei ole minun lempipuuhaani. Ehkä olen vain liian mukavuudenhaluinen. 🙂

Nämä ajatukset mielessäni olen päättänyt lopettaa purjehdus-urani tältä erää. Aion keskittyä paremmin opintoihini, urheilla kovaa, mutta ei niin tavoitteellisesti ja toimia Tuulan isoimpana fanina ja apurina kohti RIO:n kisoja!!

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat olleet tukena ja työskennelleet kovasti kohti yhteistä päämäärää. Erityisen supertärkeitä ovat olleet valmentaja Tomppa, joka on jaksanut tsempata minua, samoin Tuula ja vanhemmat, joilta on tullut suuri tuki rahallisesti, mutta vielä tärkeämpi tuki kannustuksessa ja tsemppauksessa.

Aika kulkea kohti uusia unelmia

-Heidi

Kuva: Anneli Hongisto