Kaikki hauska päättyy aikanaan!

Vuosi 2013 oli yksi elämäni parhaista. Paljon treeniä, paljon purjehdusta ja loistavia tuloksia. Mikäs sen mukavampaa, kuin tehdä asioita, joista kaikista eniten nauttii. Kauteen mahtui kuitenkin yhdet todella huonot MM-kisat Kiinassa. Samalla ne olivat kauden viimeiset kilpailut. Vene ei kulkenut, tulokset olivat surkeita ja mikä pahinta se ei tuntunut haittaavan minua. Erittäin kilpailuhenkisenä ihmisenä koin tämän huolestuttavana asiana.

Talvi tuli ja suunnitelmat sekä tavoitteet olivat taas asetettu korkealle. Olin päättänyt olla pidemmän jakson suomessa erittäin hektisen kauden jälkeen. Suoritin opintoja eteenpäin, mutta arki pyöri silti treenien ympärillä. Tuula lähti yksin reissuun Kanarialle, lähti toisen kerran Kanarialle, mutta minulla ei ollut minkäänlaista kaipuuta vesille. Samaan aikaan treenasin suomessa, mutta intohimo oli kadonnut jonnekin matkan varrella. Alkoi tuntua siltä, että suoritin elämääni. Käytin valtavasti ajastani ja energiasta valmistautuessani kauteen, joka ei innostanut minua samalla tavalla, kuin ennen.

Unelmat menestymisestä ja siihen vaadittava työmäärä eivät mielessäni enää kohdanneet. En kokenut unelmia purjehduksen saralla enää kaiken sen työn ja kontrollissa elämisen arvoiseksi. Tuntui, että se osa elämää tietyllä tavalla alkoi olla nähty. Olen purjehtinut Radialilla jo vuodesta 2007 asti. Se on pitkä aika elämästä ja koko sen ajan olen pyrkinyt paremmaksi urheilijaksi, mutta samalla myös pudottamaan painoani, vaihtelevalla menestyksellä. Jatkuva kontrolli harjoittelun ja ravinnon osalta on välttämätöntä, mutta erittäin raskasta, erityisesti henkisesti. Harjoittelu ja nukkumaan meneminen nälkäisenä ei ole minun lempipuuhaani. Ehkä olen vain liian mukavuudenhaluinen. 🙂

Nämä ajatukset mielessäni olen päättänyt lopettaa purjehdus-urani tältä erää. Aion keskittyä paremmin opintoihini, urheilla kovaa, mutta ei niin tavoitteellisesti ja toimia Tuulan isoimpana fanina ja apurina kohti RIO:n kisoja!!

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat olleet tukena ja työskennelleet kovasti kohti yhteistä päämäärää. Erityisen supertärkeitä ovat olleet valmentaja Tomppa, joka on jaksanut tsempata minua, samoin Tuula ja vanhemmat, joilta on tullut suuri tuki rahallisesti, mutta vielä tärkeämpi tuki kannustuksessa ja tsemppauksessa.

Aika kulkea kohti uusia unelmia

-Heidi

Kuva: Anneli Hongisto