netoadmin

03/12/2014

2. maailman cupin finaalissa!

Viikonloppuna päättyi Abu Dhabissa järjestty maailman cupin finaali. Kilpailu järjestettin nyt ensimmmäistä kertaa, joten kukaan ei täysin tiennyt mitä odottaa. Jo etukäteen tiesi kuitenkin, että kilpailusta tulisi hieman erilainen kuin mihin on totuttu.

Jo laukkua pakatessa tuntui hieman hassulta, koska en muista koska viimeksi olisin ollut kilpailumatkalla vain viikon. Vaatteita ei siis paljoa tarvittu. Myöskin osallistujamäärä oli rajattu joka luokassa 20 veneeseen, joten osallistujamääräkin oli paljon pienempi kuin yleensä.

Saavuimme Abu Dhabiin kolme päivää ennen kilpailun alkua. Veneet saimme paikan päältä ja kävimme purjehtimassa kaksi päivää ennen kilpailua. Treenipäivinä tuuli oli hyvin kevyttä maalta, enkä treenipäivien jälkeen olisi uskonut, että kilpailun aikana pääsemme jopa hengaamaan. Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri. Kun kilpailut alkoivat alkoi myös tuulla. Kilpailun järjestäjätkin totesivat, että toimme tuulen mukanamme. Kerrankin tuntui, että sanonta ”it’s never like this” oli hyvä asia.

Ensimmäisenä kilpailupäivänä radialit purjehtivat sisärata-alueella hyvin lähellä rantaa. Ylämerkki oli rannasta ehkä n. 100 m ja ala-merkki 100 m vastakkaisesta rannasta, joten paljoa suurempaa rataa ei rata-alueelle olisi saanut. Tuuli oli shiftaavaa ja puuskikasta ja vesi aivan tasainen. Olikin vaikea uskoa, kun standard miehet kertoivat tullessaan rantaan, että ulos oli ilmaantunut isot aallot. Seuraavat kaksi päivää radialitkin päääsivät ulkorata-alueelle eivätkä pojat olleet valehdelleet. Olosuhteet olivat todella hienot. Tuulta 5-8 m/s ja hauskat aallot.

Kaksi ensimmäistä päivää purjehdimme iltapäivävuorossa, joten ylimääräistä aikaa ei ollut. Kolmantena kilpailupäivänä olimme kuitenkin aamuvuorossa, joten purjehdusten jälkeen päätimme muutamien muiden radial purjehtijoiden kanssa mennä katsomaan yhtä maailman suurimmista moskeijoista. Tämä kannatti, sillä moskeija oli hyvin vaikuttava. Kuvia moskeijasta on alhaalla.

Medal raceen lähdettäessä olin kolmantena. Edellisenä päivänä en ollut purjehtinut kovinkaan hyvin, joten halusin lopettaa kilpailun parempaan suoritukseen. Itseluottamusta auttoi myös, että medal race purjehdittiin samalla rata-alueella, kuin millä olimme ensimmäisenä päivänä purjehtineet ja ensimmäinen päivä oli ollut siihen mennessä tuloksellisesti paras päiväni. Pääsimme belgialaisen Evin kanssa jo ensimmäisellä kryssillä hieman muista karkuun, jonka jälkeen loppukilpailu oli hieman helpompaa. Maalissa olin toinen, mikä nosti minut toiseksi myös kokonaiskisassa. Tuntui todella hyvältä olla palkintopallilla kahden 4. sijan jälkeen edellisissä kilpailuissa.

Nyt hengähdän viikon verran kotona ja ensi viikon tiistaina matkustan Rioon, missä treenit jatkuvat jouluun asti .

-Tuula

05/10/2014

Kaksi kertaa 4.

Heinäkuun lopussa suuntasin kahdeksi viikoksi Rioon. Etukäteen en oikeintiennyt, mitä odottaa. Olin tietenkin kuullut huhuja hyvin likaisistavesistä ja kuolleista eläimistä vesissä, joten hieman jopa kauhistutti. Ongelmia matkan tai kontin saapumisen kanssa ei ollut, joten pääsimme vesille suunnitellusti. Myös tuulen kanssa kävi tuuri ja kaikkina treenipäivinä tuuli hyvin.

Ensimmäinen helpotuksen huokaus oli, että vedet eivät aivan niin likaisia olleet, kuin olin ajatellut. Tämä saattoi osittain johtua siitä, että virrat tulivat ensimmäisenä päivänä sisäänpäin ja osittain siitä, että olin kuvitellut joutuvani väistelemään kuolleita eläimiä vähän väliä. Jälkeenpäin ajateltuna Rion lahti on kyllä surullisen likainen, mutta purjehtiessa sitä ei tarvinnut juurikaan pohtia. Suuni pidin kyllä visusti kiinni.

Riossa purjehditaan muutamalla rata-alueella lahden sisäpuolella ja muutamalla ulkopuolella. Olosuhteet ulkorata-alueilla olivat tosi hienot. Isot aallot, jotka löivät kallioista takaisin niin, että välillä pääsi kryssilläkin surffaamaan. Sen lisäksi, että aallot tekivät kryssistä hauskan, vaikutti ne myös sopivan minulle hyvin. Etenkin ensimmäisenä kisapäivänä oli kryssivauhtini tosi hyvä.

Sisärata-alueet olivatkin sitten hieman eri tavalla haastavat. Suuria aaltoja ei ollut, mutta shiftejä ja painealueita olikin sitten sen edestä. Myös virrat vaikuttivat sisällä enemmän. Jos veden likaisuutta ei oteta huomioon, on paikka mielestäni mahtava kisata. Eri rata-alueet ovat niin erilaiset, että menestyäkseen on osattava purjehtia erilaisissa olosuhteissa.

Rion jälkeen hengähdin 5 päivää kotona ja lähdin Santanderiin viikon leirille. Edellisellä Santanderin leirillä ei juuri ollut ollut kevyen tuulen päiviä, tällä kertaa saimme kokea onneksi myös niitä.

MM-kisoihin Santanderiin lähdin hyvissä ajoin kotona vietetyn viikon jälkeen. Ennen kisaa saimme sekä kevyttä, että reippaampaa tuulta mereltä. Fiilis ennen kisaa oli hyvä ja odotin innolla kauden pääkilpailuita.

MM-kilpailut eivät olleet tämän kauden helpoimmat kisat. Olosuhteet olivat haastavat sekä purjehtijoille, että järjestäjille. Ensimmäisinä päivinä oli kevyt merituuli ja viimeisinä päivinä kova maatuuli. Kisoja näin parin viikon päästä miettiessä mieleen tulee, etenkin pitkät odotukset merellä. Se kuuluu kuitenkin välillä purjehduskisojen luonteeseen ja on kaikille sama. En myöskään ole ollut ennen kilpailuissa, jossa ensimmäisenä päivänä ennen kuin yhtään lähtöä on ajettu, vaihdetaan ryhmiä merellä sen takia, että ryhmät oli jollain tavalla onnistuttu jakamaan väärin. Tämä kuitenkin lähinnä huvitti.

Tuloksena MM-kilpailuista, niin kuin myös Riosta, oli neljäs sija, mihin olen tyytyväinen. Hieman jäi tietysti hampaankoloon seuraaviksi vuosiksi. Tärkeintä on kuitenkin nyt ottaa kaikki opit mukaan ensi kaudelle 🙂. Jokaisessa lähdössä oli tilanteita, mistä oppia.

-Tuula

Kuvat Rachel &Richard/ Ocean Images /SPV

21/07/2014

Kuulumisia :)

Viime päivityksestä onkin jo aikaa. Talven leirien jälkeen on ollut Palman ja Hyeresin maailmancupit, Eurosaf kilpailu Medemblikissä, EM-kilpailut Kroatiassa kesäkuun alussa ja viimeisempänä leiri Santanderissa. Kerron nyt kuitenkin vain hieman EM-kisoista ja edellisestä leiristä, sillä muuten jutusta saattaisi tulla melko pitkä.

EM-kisat pidettiin Kroatian Splitissä kesäkuun alussa. Saavuimme perille 6 päivää ennen kilpailun alkua. Treenipäivinä olosuhteet eivät olisi voineet olla paremmat. Tuulta oli joka päivä 5-9 m/s ja kylmyydestäkään ei voinut valittaa. Lämpötilat nousivat joka päivä ja lepopäivänä totesimme, että paras tapa viettää osa päivästä oli suunnata ilmastoituun ostoskeskukseen. Tuolloin asteita oli reilusti yli 30 astetta. Totesimme myös, että parasta pyytää asuntomme omistaja paikalle näyttämään, miten ilmastointi toimii. Ilmastointi saatiinkin toimimaan, mutta parvelle, jossa minä ja Sophie asuimme, se ei puhaltanut, joten nukuimme edelleen lähes saunassa. Tomppa päätti kuitenkin ottaa asiakseen myös meidän makuuhuoneen viilentämisen ja näimme muutaman hienon ilmanohjausvirityksen. Valitettavasti niitä ei ihan saatu optimaalisesti toimimaan. Yritys kuitenkin täysi kymppi.

Kun itse kilpailut sitten alkoivat olosuhteet, kuten tyypillistä, muuttuivat. Lämpötilat kyllä pysyivät, jopa ehkä hieman nousivat, mutta tuulet muuttuivat hyvin epävakaiksi. Muutama hieno purjehduspäivä saatiin kisan alkuun, mutta tämän jälkeen mm. maan päällä olleet ukkoset sekoittivat tuulet. Harmittavaa oli, että finaalilähtöjä emme saaneet kuin yhden ajetuksi. Kisan voitti lopulta vakuuttavasti kevyet tuulet hallinnut saksalainen Svenja Weger. Itse olin lopputuloksissa kuudes. Se on sijoitus, mihin ei täysin pettynyt voi olla, muttei kuitenkaan täysin tyytyväinen. Positiivisinta viikossa oli kuitenkin, että ensimmäistä lähtöä lukuun ottamatta itse lähdöt olivat parantuneet huimasti ja juuri lähtöjä olimme Tompan kanssa treenanneet toukokuussa. Koska olin päättänyt ostaa uuden laserin EM-kisojen jälkeen, oli tämäkin saatava Santanderiin. Totesimme, että paras ratkaisu oli tehdä hampurilainen kahdesta laserista ja laittaa kaksi laseria katolle. Ensin hieman epäilytti, mutta kaikki veneet tulivat turvallisesti perille .

Santanderissa olin 11 päivää treenaamassa heinäkuun alussa. Treenasin mm. Espanjan, Ruotsin, Kanadan ja Brittien parhaiden purjehtijoiden kanssa. Kelit olivat mitä loistavimmat ja pääsimme hyvin harjoittelemaan hieman haastavaa maininkia. Tuulta myös riitti, joten leirin jälkeen meitä oli monta onnellista, mutta hyvin väsynyttä purjehtijaa. Opimme myös, mihin autoa ei kannata jättää, ellei halua, että se hinataan. Hassua kyllä meille selvisi myös, että maksu, jonka jouduimme hinauksesta maksamaan, oli pienempi kuin parkkisakot alueella.

Nyt treenaan vielä muutaman päivän Suomessa ja sen jälkeen suuntaan Rioon, missä treenaan ja osallistun kilpailuun 2016 olympialaisten rata-alueilla.

-Tuula