Team Tenkanen

 

Viikonloppuna päättyi Abu Dhabissa järjestty maailman cupin finaali. Kilpailu järjestettin nyt ensimmmäistä kertaa, joten kukaan ei täysin tiennyt mitä odottaa. Jo etukäteen tiesi kuitenkin, että kilpailusta tulisi hieman erilainen kuin mihin on totuttu.

Jo laukkua pakatessa tuntui hieman hassulta, koska en muista koska viimeksi olisin ollut kilpailumatkalla vain viikon. Vaatteita ei siis paljoa tarvittu. Myöskin osallistujamäärä oli rajattu joka luokassa 20 veneeseen, joten osallistujamääräkin oli paljon pienempi kuin yleensä.

Saavuimme Abu Dhabiin kolme päivää ennen kilpailun alkua. Veneet saimme paikan päältä ja kävimme purjehtimassa kaksi päivää ennen kilpailua. Treenipäivinä tuuli oli hyvin kevyttä maalta, enkä treenipäivien jälkeen olisi uskonut, että kilpailun aikana pääsemme jopa hengaamaan. Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri. Kun kilpailut alkoivat alkoi myös tuulla. Kilpailun järjestäjätkin totesivat, että toimme tuulen mukanamme. Kerrankin tuntui, että sanonta ”it’s never like this” oli hyvä asia.

Ensimmäisenä kilpailupäivänä radialit purjehtivat sisärata-alueella hyvin lähellä rantaa. Ylämerkki oli rannasta ehkä n. 100 m ja ala-merkki 100 m vastakkaisesta rannasta, joten paljoa suurempaa rataa ei rata-alueelle olisi saanut. Tuuli oli shiftaavaa ja puuskikasta ja vesi aivan tasainen. Olikin vaikea uskoa, kun standard miehet kertoivat tullessaan rantaan, että ulos oli ilmaantunut isot aallot. Seuraavat kaksi päivää radialitkin päääsivät ulkorata-alueelle eivätkä pojat olleet valehdelleet. Olosuhteet olivat todella hienot. Tuulta 5-8 m/s ja hauskat aallot.

Kaksi ensimmäistä päivää purjehdimme iltapäivävuorossa, joten ylimääräistä aikaa ei ollut. Kolmantena kilpailupäivänä olimme kuitenkin aamuvuorossa, joten purjehdusten jälkeen päätimme muutamien muiden radial purjehtijoiden kanssa mennä katsomaan yhtä maailman suurimmista moskeijoista. Tämä kannatti, sillä moskeija oli hyvin vaikuttava. Kuvia moskeijasta on alhaalla.

Medal raceen lähdettäessä olin kolmantena. Edellisenä päivänä en ollut purjehtinut kovinkaan hyvin, joten halusin lopettaa kilpailun parempaan suoritukseen. Itseluottamusta auttoi myös, että medal race purjehdittiin samalla rata-alueella, kuin millä olimme ensimmäisenä päivänä purjehtineet ja ensimmäinen päivä oli ollut siihen mennessä tuloksellisesti paras päiväni. Pääsimme belgialaisen Evin kanssa jo ensimmäisellä kryssillä hieman muista karkuun, jonka jälkeen loppukilpailu oli hieman helpompaa. Maalissa olin toinen, mikä nosti minut toiseksi myös kokonaiskisassa. Tuntui todella hyvältä olla palkintopallilla kahden 4. sijan jälkeen edellisissä kilpailuissa.

Nyt hengähdän viikon verran kotona ja ensi viikon tiistaina matkustan Rioon, missä treenit jatkuvat jouluun asti .

-Tuula

 

 

Heinäkuun lopussa suuntasin kahdeksi viikoksi Rioon. Etukäteen en oikeintiennyt, mitä odottaa. Olin tietenkin kuullut huhuja hyvin likaisistavesistä ja kuolleista eläimistä vesissä, joten hieman jopa kauhistutti. Ongelmia matkan tai kontin saapumisen kanssa ei ollut, joten pääsimme vesille suunnitellusti. Myös tuulen kanssa kävi tuuri ja kaikkina treenipäivinä tuuli hyvin.

Ensimmäinen helpotuksen huokaus oli, että vedet eivät aivan niin likaisia olleet, kuin olin ajatellut. Tämä saattoi osittain johtua siitä, että virrat tulivat ensimmäisenä päivänä sisäänpäin ja osittain siitä, että olin kuvitellut joutuvani väistelemään kuolleita eläimiä vähän väliä. Jälkeenpäin ajateltuna Rion lahti on kyllä surullisen likainen, mutta purjehtiessa sitä ei tarvinnut juurikaan pohtia. Suuni pidin kyllä visusti kiinni.

Riossa purjehditaan muutamalla rata-alueella lahden sisäpuolella ja muutamalla ulkopuolella. Olosuhteet ulkorata-alueilla olivat tosi hienot. Isot aallot, jotka löivät kallioista takaisin niin, että välillä pääsi kryssilläkin surffaamaan. Sen lisäksi, että aallot tekivät kryssistä hauskan, vaikutti ne myös sopivan minulle hyvin. Etenkin ensimmäisenä kisapäivänä oli kryssivauhtini tosi hyvä.

Sisärata-alueet olivatkin sitten hieman eri tavalla haastavat. Suuria aaltoja ei ollut, mutta shiftejä ja painealueita olikin sitten sen edestä. Myös virrat vaikuttivat sisällä enemmän. Jos veden likaisuutta ei oteta huomioon, on paikka mielestäni mahtava kisata. Eri rata-alueet ovat niin erilaiset, että menestyäkseen on osattava purjehtia erilaisissa olosuhteissa.

Rion jälkeen hengähdin 5 päivää kotona ja lähdin Santanderiin viikon leirille. Edellisellä Santanderin leirillä ei juuri ollut ollut kevyen tuulen päiviä, tällä kertaa saimme kokea onneksi myös niitä.

MM-kisoihin Santanderiin lähdin hyvissä ajoin kotona vietetyn viikon jälkeen. Ennen kisaa saimme sekä kevyttä, että reippaampaa tuulta mereltä. Fiilis ennen kisaa oli hyvä ja odotin innolla kauden pääkilpailuita.

MM-kilpailut eivät olleet tämän kauden helpoimmat kisat. Olosuhteet olivat haastavat sekä purjehtijoille, että järjestäjille. Ensimmäisinä päivinä oli kevyt merituuli ja viimeisinä päivinä kova maatuuli. Kisoja näin parin viikon päästä miettiessä mieleen tulee, etenkin pitkät odotukset merellä. Se kuuluu kuitenkin välillä purjehduskisojen luonteeseen ja on kaikille sama. En myöskään ole ollut ennen kilpailuissa, jossa ensimmäisenä päivänä ennen kuin yhtään lähtöä on ajettu, vaihdetaan ryhmiä merellä sen takia, että ryhmät oli jollain tavalla onnistuttu jakamaan väärin. Tämä kuitenkin lähinnä huvitti.

Tuloksena MM-kilpailuista, niin kuin myös Riosta, oli neljäs sija, mihin olen tyytyväinen. Hieman jäi tietysti hampaankoloon seuraaviksi vuosiksi. Tärkeintä on kuitenkin nyt ottaa kaikki opit mukaan ensi kaudelle 🙂. Jokaisessa lähdössä oli tilanteita, mistä oppia.

-Tuula

Kuvat Rachel &Richard/ Ocean Images /SPV